Suurin osa on taatusti tietoisia akuutista koneenpuutostilastani, joka ehti edetä kriittisille alueille asti ennen viime hetken kurssimuutosta, joka puolestaan johti uuden koneen hankkimiseen. Asiat tietysti voisi tehdä helposti, eikö, ja vain marssia kauppaan ja ostaa koneen, jotta pääsisi pelaamaan. Mutta sehän olisi tylsää, eikö? Paljon viihdyttävämpi vaihtoehto on ensin panikoida, määkiä ja hätäillä parisen viikkoa mallin, hinnan ja ominaisuuksien kohdalla ja taistella pöytäkonetta tuputtavaa lähiympäristöään vastaan, ja kun sitten viimein päätyy kolmeen kanditaattiin jotka hyväksyttää teknisesti edistyneillä ystävillää, työkavereillaan ja muilla henkisillä tuilla, kannattaa tietysti valita kone, jonka kaupanpäällinen olisi niin houkutteleva että! Päädyin Kodin Ykkösen tarjoamaan lentotukialukseen, eli jyhkyyn läppäriin hykerrellen tyytyväisenä ajtukselle, että pääsen samalla pitkästä aikaa perkaamaan muitakin Kodin Ykkösen hyllyjä.

Mutta hups.

Hienoon suunnitelmaani ei sisältynyt sitä pikku osasta, miten päästä hehtaarikokoiseen tavarataloon keskelle periferiaa Espoossa tai Vantaalla, paikkaan, jonne päästääkseen pitäisi näemmä olla yksityiskone ja lentolupakirja. Minulla ei ole edes autoa eikä kellään kaverillakaan, ja rutinoituneena bussi/metro/ratikka/potkulauta/pyörämatkalaisena olin automaattisesti ajatellut huristavani paikalle julkisilla kulkupeleillä. Tämä, kuten kappaleen ensimmäinen lause paljastaa, osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, sillä mihinkään kolmesta kanditaatista ei päässyt simppelisti, ja etenkään poistuminen kahden jättimäisen laatikon kanssa ei olisi tullut kysymykseenkään, etenkään kun... kun kuljetusongelmat eivät olleet ainoa ongelma.

Iäkäs passini saavutti eläkeiän kuukautta takaperin, jättäen minut näin tylysti ilman kurantteja papereita siitä kuka olen, ja kun uusi passi ei ehtinyt ajoissa hätiin en voinut marssia maksamaan ostoksiani kortilla, sillä se olisi vaatinut asianmukaiset, ajantasaiset henkilöllisyystodistukset. Joten ei sitten kuin nostamaan, tämä neiti totesi, korotti fiksuna verkkopankissa nostorajaansa ja polleana Tikkurilassa kipitti automaatille, ihan vain huomatakseen, ettei nostoraja mihinkään ollut noussut! Tämä siis tapahtui kolmannella yrittämällä, olin jo perjantaina ja lauantaina tehnyt lähtöä, mutta murtunut surkeiden bussipalvelujen piinaamana. Kun vihdoin pääsin matkaan, jouduin palaamaan tyhjin käsin takaisin, koska täpäkkää ei saanut kerralla tarpeeksi.

Teki kuulkaas aidosti mieli vetää kunnon itkupotkuraivari keskellä Tikkurilaa, etenkin, kun edessä oli viikon loma, jota olin kieli pitkällä odottanut ajatellen viettäväni sen tiukasti sekä kakkosen että kolmosen maisemissa ja pitkän junamatkan sujuvan pelaten. Nyt jouduin hätäostoksille pokkarikauppaan ja vain katsomaan kateellisena kun toimintakykyisen läppärin omaavat kanssamatkustajat takoivat vieressäni onnesta soikeana laitteitaan.

Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tilata kapistus kotiin, ja sitäkään ei toki kannata tehdä helpoksi, vaan tilata se kello 23.47 vimeisenä päivänä tarjouksen ollessa voimassa.

Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen kuitenkin kone on tulossa, helei, ja sen myötä kivaa paitsi minulle, myös uudesta sisällöstä ja kilpailuista pitäville kävijöillekkin:)