Viikonloppuna oli erään yhteistyökumppanini epävirallinen "kesäjuhla", tuttavallisemmin ihan miitti vain, tässä vähän tunnelmia siitä.

Alkumatka paikalle sujui hyyyyvin, sillä minulla oli kaksi saattajaa Radolasta- ennen tätä miittiä nimittäin osallistuin erää jatko-opiskelijan tutkimushaastatteluun kera kolmen radolalaisen- kiitos saattamisesta Itikseen.

Kun jäin itsekseni, onnistuin eksymään n. 400 metrin matkalla kaksi kertaa. Yhteensä tunniksi ja vartiksi. Onko kadun nimeäminen tosiaan niin vaikeeta? Ei niitä kadunnimikylttejä tarvi valmistaa mistään platinasta, hei... Paikallisilla oli hauska katsoa edes takas ravaavaa blondia ja yhä kasvavaa vitutusta- kiitos jälleen kerran kaverille kauko-ohjauksesta paikalle.

Onneksi perille lopulta päästyäni heti portilla oli vastassa taivaasta tipahtanut enkeli, joka tosiaan tietää miten hikisen, nälkäisen, rakkoja jalkoihinsa saaneen akan saa piristymään:) Kiitos Jori!

Oli sinänsä hauska iskeytyä paikalle, kun kaikki muut osallistujat tunsivat toisensa entuudestaan oikeilla nimillä, ja mitä he minusta tiesivät? Nimen Milsa! Onneksi pojat tajusi sanoa suoraan, että he ei yhtään tienny, mitä sieltä tulee.

Mutta, siis, loppuilta ja yö. Jätetään suurin osa diplomaattisesti kertomatta, koska olen hieno nainen, mutta aamulla oli hitusen heikko olo, rotanpuremia kädessä ja mielessä epämääräinen muisto jostain artikkelisarjasta, jonka lupasin tehdä.

Että sellasta. Ei kannata perustaa pelisivuja. Saa krapulan, rotanpuremia ja kummia muistoja.