Tukholmaan suuntautuneet pelin esittelyreissut ovat aina mielenkiintoisia, sillä yleensä aina sattuu jotain, jota ei ole suunniteltu, tai sitten seura on niin huippua, ettei kämpille viitsisi palata lainkaan. Eräs reissu on erikoisen kirkkaana mielessä. Kyseisestä tapahtumasta on jo aikaa, se oli jotain kakkosen lisäosia varten pidetty, olisiko ollut Vapaa-aika tai Vuodenajat.

Aamulla koneella Tukholmaan ja illalla pois, ei siinä sen kummempaa. Siis periaatteessa. Mutta entäpä, kun kanssamatkustaja saapuu kentälle 25 minuuttia ennen lennon lähtöä? Jos joku ei lentänyt ole, hänelle tiedoksi, että kiire on silloin tulenpalava, sillä kentällä tulisi olla  60 minuuttia ennen!

Siellä minä steppaan silloisessa ulkomaanterminaalissa hädissäni, kun vihdoin ja viimein toimittaja saapui. Lähtöselvitys oli jo mennyt kiinni, mutta onneksi kahden naisen kyyneleinen esitys ja soitto lähtöportille päästi meidän pyyhältämään kohti konetta.

Niin, kohti konetta. Läpi koko ulkomaanterminaalin, kaikista perimmäiselle portille. En ole varmaan ikinä juossut niin nopeasti koroilla, kuin silloin. Teki mieli huutaa aamu-unisille liikematkaajille "Poes alta, jahavat tullee" kun kiihdytin helmat paukkuen menoa. Etenkin japanilaiset jäivät ihmettelemään, että mikä oli se äänekäs, punainen viuhahdus, joka tästä meni?

Loppujen lopuksi pääsimme portille, kun jonossa oli enää kaksi ihmistä. Henkilökunnalla oli naurussa pitelemistä, kun kaksi akkaa saapuu naamat punaisena paikalle... no, koneeseen ehdittiin.

Tällä reissulla tapahtui myös jotain, jonka jälkeen en ole englantiani hävennyt. Enää. Paikalla oli viitisenkymmentä ihmistä pitkin pohjoismaita, joista me kaksi edustimme Suomea. Lisäksi paikalle oli lennätetty rapakon takaa pelin esittelijä. Esiteltyään silloisen lisäosan, hän tiedusteli, olisiko jollain kysymyksiä tai ehdotuksia. Mietin korvat savuten, mitä sanoisin, sillä tiesin, etttä on ihan turha kysyä mitään, koska voin joko pelata sen selville tai sitten he eivät saa kertoa sitä. Halusin kuitenkin joootain sanoa, koska koko yleisö oli ihan hiljaa... noin niinku ajaatuksena, että tuodaan nyt Suomea tykö... niinpä hiljaisuuden rikkoi:
"Eeeh, hey! More acc.... acs...acc... a-a..." Kieleni meni ihan solmuun. Olin tarkoittanut ehdottaa, että olisi kiva saada lisää asusteita. "Acse..." kaikki katsovat... "Acc... acc...." edelleenkin... lopulta sain pöläytettyä sen pihalle, noin viidenkymmenen silmäparin porautuessa minuun. Mitä siinä auttoi punastella tai hävetä, piti vain selkä suorana seistä ja esittää, että oli juuuri tuota tarkoittanut....

Esittelijä muistaa minut edelleen. Ai kun ihanaa!