Onpas jotenkin puulla päähän lyöty olo.
Olin eilen kaverini kanssa Helsingissä, ja ihmisvilinässä Kampin bussiterminaalissa vilahti tuttu kasvo. Sanoin kaverilleni, että tuossa taisi mennä joku radolalainen, ja käännyimme oikein katsomaan perään.

Tänään kerroin asiasta Radolan Poksissa, ja... no, se oli ollut radolalainen! Varmistuin asiasta tivaamalla pannan väriä ja mallia ja mitä pusseja kulkijalla oli ollut kädessä.

Tiesinhän minä, että joskus käy näin, mutta kun se nyt tapahtui, on vähä hömelö olo. Ohitimme toisemme tuskin parin metrin päästä:)

Joten, Kampissa kulkijat varokaa, rado voi olla aivan käden ulottuvilla.