Joulukalenterin tekniset ongelmat senkuin sakenevat jättäen jo riisipuuronkin kauas taakseen. Tuoreimpia toilailuja ovat muun muassa kameran kadottaminen (hyvästi kolmen luukun sisältö!), karmia kiire ja kaupanpäälle sen vähäisenkin inspiraation ja innon hukkaaminen, mitä minulla vielä oli.

Tänään kuitenkin sain kipinän, kiitos pitkälti TomppaJr:n, ja sain survottua muutaman roikkumaan jääneen luukun paikalleen, keskellä yötä. Onpa todella romanttinen näky, kynttilän valossa piparia nakertaen väännän tehdä luukkua luukun perään...

Olisin kovin mielelläni tehnyt myös kolmoseen jotain asuja, mutta enpä ehtinyt sitä oppia ennen joulukuuta, ja joulukuussa siihen ei ole ollut mitään mahdollisuutta. Miksi se on tehty niin vaikeaksi? Kaikki ohjelmat, mitä olen kokeillut, ovat olleet todella haastavia, ja kun siihen yhdistää vähäisen innon... no, niin.

Koko kalenteri tosiaan oli karvan varassa jäädä kokonaan toteutumatta, mutta nyt mennään jo grande finaalissa, jes! Samalla silmäilin kävijämääriä; joulukalenteria on katsottu yli neljäkymmentäkuusiTUHATTAkertaa! Uskomatonta! Piti ihan hieraista silmiä, että onko tuo totta! Mutta oli se, ja on edelleen, huh huh!
Voi hitsi jos olisi saanut euron jokaisesta... tai kymmenen senttiä... tai vaikka sentinkin!