Olin jo ehtinyt sydän pamppaillen pelätä, ettei kilpailuun tule kuin alle kymmenen osallistujaa, mutta onneksi sunnuntaina sähköpostiini suorastaan ryöppysi toinen toistaan upeampia PlumBobia esittäviä töitä! Lähes kiljuin riemusta!

Riemu kyllä hävisi äkkiä, kun aloin kokoamaan äänestystä, sillä sehän tarkoitti, että joka ikinen kuva piti sähköpostista siirtää PhotoShoppiin ja käsitellä julkaisukelpoiseksi, mikä tässä tapauksessa tarkoitti, että noin norsun kokoiset kuvat tuli pienentää sellaiseksi, että ne Radosimsiin mahtuivat. Olipas hellyttävää koettaa saada 2000 kertaa 3000 pikseliä kokoisia kuvia aukeamaan vain huomatakseen, että itse työ käsittää kuva-alasta alle 10% tai että kolme jättikokoista kuvaa ovat keskenään käytännössä identtisiä. Se siitä, että ihmiset olisivat hoksanneet, että ne voi ottaa eri kulmista... onneksi suurin osa oli käsittänyt sen, mutta silti kuvien nettiin saattaminen tarkoitti useampaa kiukkukohtausta.

Etenkin, kun Radosimsin perinne, eli se, että kun on kilpailu, kaikki mahdollinen menee pieleen, tosiaankin oli voimissaan. Radosims temppuili, Photari temppuili, Photobucket temppuili ja minä olin lähellä hakata päälläni reiän seinään.

Onneksi, voi onneksi, kuvia ei nyt ollut kahtasataa, kuten missikisoissa, vaan inhimilliset 39. Huh!

Iltasella mailasin EAlle Radosimsin kuulumisia, ja olin tikahtua hyväntahtoiseen nauruun, kun takaisin tuli "hyvä että Rado on hengissä vaikka edellisestä lisurista on aikaa...". Niin, minun elämisenihän riippuu toisaan lisäreistä. EA toki tarkoiti, että hyvä kun RADOSIMS on hengissä, siellä päässä vain meni hetkeksi puurot ja vellit sekaisin kun vastaaja unohti, että rado tarkoittaa minua ja Radosims sivustoa.