Kuka söi kesän? Mihin se on mennyt? Työmatkaa taittoi kaksijalkainen tytisevä kalapuikko kesävermeissään, kun muu kansa järkevästi toppautui jo talvitamineisiin. Ei vielä, vielä vähän aurinkoa, jooko? Turha potkia kalenteria vastan, pohjolan kesä on lyhyt...

Pieni vihje: Jos olet menossa vaahtobileisiin, ja tiedät, että sieltä lähdettyäsi kävelet, ota mukaan toiset kengät. Minä en sitä tajunnut, joten myös eilen illalla kansa pääsi ihastelemaan kaksijalkaista kalapuikkoa. Ups, huijasin, eihän se ollut illalla vaan yöllä. Kun rymyää nenäänsä myöten vaahdon täyttämällä tanssilattialla, ei ole kaikista kuivin tapaus kun lähtee pimeään yöhön. Samalla julkinen pahoitteluni sille tytölle, joka sai kengästäni päähän: Anteeksi, en tajunnut miten liukasta lattialla oli!

Jotta välttyisin suuremmilta vahingoilta, vietin tänään riemukkaita hetkiä inventoiden ja kiinnittäen heijastimiani (sinkkutytön villi sunnuntai-ilta!), sillä päähän pasahtanut ballerina vielä on on pientä päin posottavaan tukkirekkaan tahi muuhun polttomoottorilliseen kapistukseen jotka kiitävät pitkin katuja. Eikä autoihin ainakaan vielä ole integroitu jalankulkijat tunnistavaa lämpökameraa, eikä kuskeihin pimeänäkölaitetta, joten välttääkseni tulevat tapaturmat kuten sanoin, inventoin heijastimeni. Ja niitä on IHAN LIIAN VÄHÄN! Olen myös tosi laiska pitämään niitä, en tykkää, että ne kilahtelevat tiellä. Puhumattakaan siitä, että vaihdan takkia ja laukkua tosi usein. Noh, nyt ennakoin ja pulttasin pariin lempilaukkuuni kiinni heijastavaa nauhaa- se ei lähde irti kesken matkan, eikä ole tiellä, mutta näkyy kauas. Heijastinnauhaa saa hyvin varustetuista askartelu- ja ompeluliikkeistä, suosittelen! Sitä pari kierrosta kahvan ympäri, ja näkyvyys ainakin yhteen suuntaan on taattu.

Muistakaa siis käyttää heijastimia!