Olin taittaa eilen niskani, kun sorvasin paikalleen ihka uutta televisiotani. Hyvästi kuvaputki! Pikku-Milsa on ollut ahkerana töissä, joten vihdoin oli varaa vaihtaa kärpäsenkakan kokoinen tiiliskivi moderninpaan malliin!

Ainoa ongelma operaatiossa oli tuskaisen pieni kämppäni, jonka sistus (<- lue: ahtaus) ratkaisut joutuivat koetukselle kun televisoruudun koko leveni joitain senttejä.

Uuden leluni takia minun piti siirtää sänkyä, kirjahyllyä, rahia, mattoa ja koristeikkunanpokia. Kaikki sujui hyvin lukuunottamatta kirjahyllyä, joka on noin puolikkaan mammutin kokoinen ja tupaten täynnä kirjoja. Kämppäni ylipäätään näyttää siltä, kuin täällä olisi räjähtänyt vaatteista, kynsilakoista, kengistä ja kirjoista koostuva pommi.

Uhkuin ja puhkuin ja puhalsin kuin kolttuun pyntätty Iso Paha Susi (tosin olen karvattomampi- kiitos Gilette Venuksen!) survoutuneena sängyn ja kirjahyllyn väliin koettaessani kammeta kirjalaariani haluttuun suuntaan. Hoin mielessäni matraa "Hengitä sisään, sisään, ja nyt, ponnista! PONNISTA!" tukien selkääni sänkyyn joka puolestaan tutisten tukeutui seinään samalla kun jalkavoimin työnsin kirjahyllyä eteenpäin. Lopulta oli annettava periksi ja purettava puolet tavaroista, jolloin se niskojen taittaminen sitten tuli kuvioihin, sillä kaikkien kirjojen joukosta sain päälleni oikean vyöryn simsrihkamaa. Lisäosat ja promokrääsät suorastaan syöksyivät kimppuuni selvästi suivaantuneina siitä että niitä häirittiin.

Kun lopulta sain kerättyä itseni lattialta kaiken tippuneen tavaran alta, piti oikein alkaa ihmetellä "Mistä tätä plumbobkrääsää oikein tulee?" Päälleni oli ropissut käsikranaattien lailla kymmenkunta muistitikkua, otsaani oli tähdännyt lauma lisäosia ja kamasettejä ja lopullisesti tasapainoni oli suistanut jalan alle ovelasti sujahtaneet seinätarrat. Ja kun ihan totta luulin jo päässeeni moisesta eroon! Vaatekomerossa majailee vielä T-paitakin, ja jossain ruokakomeron perällä muhii simssuklaalevy (ellei joku vieras ole sitä syönyt. Epäilen, se oli pahaa). Eteisessä vartiota pitävät PlumBob korvakorut ja jossain laukun pohjalla (toivottavasti) kaulakoru. Hiisi!

Lopulta pääsin pystyyn, kamat laatikkoon muiden simskrääsien (sujautin ne äkkiä laatikon raosta varmana siitä, että laatikkoon jääneet osat suunnittelivat hyökkäystä) joukkoon, pingersin kirjahyllyn halutulle paikalle, pinosin kirjat takaisin ja ihailin kätteni työtä.

Kannatti pistää töllö paikalleen ihan moisen runsaudensarven takia!

Ehkä koko operaatio olisi sujunut sutjakammin, jollen olisi koko aikaa puhunut puhelimessa. No, ainakin luurin toisessa päässä kuului olevan hauskaa.