Vallalla on vakava koneenpuutostila, kun ykkösläppärini otti ja irtisanoi työsopimuksensa käräyttämällä sisukalunsa, eikä naftaliinista kaivettu kakkoskone pysty kummempaan kuin nettaamiseen. Tästä on luonnollisesti seurannut vakava Simsinpuutostila, jota olen ollut lääkitä pelaamalla Simsiä ruutupaperilla (patentti kehitteillä).

Uusi kone onneksi siintää näköpiirissä, jos siis suostun vapauttamaan Visa Electronini, ylimmän rahanvartijani, vankilastaan, ja rikkomaan tapaani ostaa jopa jotain yli parinkympin hintaista. Tosin jooos joku haluaa myydä minulle kurantin kannettavan parilla kympillä, hihkaiskoot pois!

Olen aina ollut huono ostamaan isompia ostoksia, itken verta jo parinkympin kohdalla. Lääkitsen vaivaa superpitkillä selityksillä miksi tämä ja tämä (kuten viidennettoista uudet kengät) pitää ostaa, mutta silti en ole kovin kehittynyt tässä. Poikkeuksen muodostaa UFF, jonne karautan lähes jokaisella lounastauolla kollegani suureksi riemuksi. Hänen huokaillessa kyllästyneenä oviaukossa preparoin rekit pikavahtia onnesta kiljahdellen.

En tavallisesti ole kirpputorivaatteiden perään, koska en vain ole löytänyt mitään kivaa, mutta säännöllinen hyökkäily UFFiin tuottaa poikkeuksellisen muhkeita saalita. Kuten pistämätön ZARAn villakangastakki isolla ruttukauluksella, joka avautuu hupuksi, vain 35 euroa. Siitä tosin seurasi parin päivän ostomorkkis, mutta kuitenkin. Keskimäärin yksi ostokseni maksaa noin 8e, paidat vähemmän, ja olisin luultavasti jo tienannut rahat uuteen koneeseen yksinkertaisesti myymällä löytöni eteenpäin.

Miten ihmeessä päädyin puhumaan UFFista, kun piti puhua uudesta koneesta? Merkillistä!