Olin jokunen viikko sitten Tukholmassa tutustumassa muiden pohjoismaisten isojen adminien kanssa The Sims 3 Maailmanmatkaaja lisäosaan. Itse lisäosasta voitte lukea Radosimsistä, heti, kun jaksan kirjoittaa sinne- tätä ennen on pitänyt pitää suu supussa...

Tällä kertaa reissu oli helppo, sillä lähtö oli inhimilliseen aikaan aamusta, eli peiton alta ei tarvinnut nousta kylmään ja julmaan maailmaan kukonlaulun aikaan. Toinen helpotuksen aihe oli, että tilaisuus pidettiin kokonaisuudessaan lentokentän yhteydessä olevassa hotellissa, joten pitkät edestakaiset taksimatkat välillä Arlanda-Tukholma saavat odottaa ensi kertaan.

Tai no, helppo ja helppo, sillä sanonpa vain, ettei sitä hiton Radisson Sassia ole kovin helppo löytää. Paarustin puolisen tuntia pitkin kenttää pihalla kuin lintulauta ja harkitsin jo noudattavani perinteitä pyytämällä navigointiapua Tampereelta, mutta lopulta tallusteluni johti minut oikeaan päähän kenttää.

Saapumiseni oli tavattoman tyylikäs, sillä EA Suomen edustaja ja kanssa-adminini olivat jo nätissä nipussa, ja saivat huutaa naama punaisena, ennenkuin saivat minut tajuamaan, että ovat noin kolmen metrin päässä siitä aivan ihansta korukaupasta... mutta, mutta, mutta, siellä kimalsi! Pitää ymmärtää! Kun olimme kaikki tanskalaista lukuunottamatta esimerkillisessä nipussa, leikimme hetken seuraa johtajaa ja kipitimme somasti EAn edustajan perässä pääkallopaikalle, missä meitä odotti lisää simittäjiä, Ruotsin EAn edustajat, Yhdysvalloista lainattu esittelijä ynnä tietysti tietokoneet pelaamista varten.

Varmasti kaikki olisimme halunneet tehdä rynnäkön koneelle ja pelata näppimme ruvelle uutuuden parissa, mutta sen sijaan istuimme kiltisti kuuntelemassa Azurin vetämän videoesittelyn. Näimme ihkaensimmäisenä koko palloltamme Kiinasta kertovan trailerin, vaikka pelikokemuksemme muuten rajoittukin Egyptiin.

Pohjoismaiset kolleganit olivat Ruotsin edustajaa lukuunottamatta uusi tuttavuus, ja meidän kahden välille syntyikin Ruotsi-Suomi maaottelu aiheesta, kumpi saa The Sims 3 Maailmanmatkaajan ensin tilttaamaan. Täytyy myöntää, että peli pisti meidät koville, ja saimme hiki letitssä nakuttaa, ennenkuin saimme sen heittämään häränpyllyä. Ruotsi voitti ensimmäisen erän, mutta Suomi tuli hyvänä kakkosena kaadettuani koko komeuden tupsauttamalla Eiffel tornin keskelle Egyptiä. Kerrankin apu oli lähellä, sillä paikalla oli kaksi teknisestä tuesta vastaavaa pojankoltiaista, jotka kiltisti palauttivat Milsan maailmankartalle bugaajan itse pyöritellessä peukaloita. Olisin toki onnistunut itsekin siinä, mutta kun kerrankin joku tekee sen puolestasi, niin miksi nipottaa...?

On muuten erinomaisen julmaa yhdistää edustus- ja simssaustilaisuus, sillä varmasti teillekkin on tuttua se, että kun nenän eteen isketään korkkaamaton lisuri, huomikyky ulkopuoliseen maailmaan on sen jälkeen sangen rajallinen. Niinpä olin pihalla kuin lumiukko ruudun ulkopuolisista tapahtumista, ja missasin tilaisuuden voittaa toinen PlumBob kaulakoru- sori, sitä ei siis tule palkinnoksi, ja noin muutenkin vaikutin lähinnä kampasimpukan ja Barbien risteytykseltä.

Pääasia kuitekin, että peliin sai kertaluontoisen kosketuksen, vaikka toki kahdessa tunnissa ei voi täyttä kuvaa saada. Esittelyn ja tavallisen pelaamisen ero on siinä, että esittelytilaisuudessa juoksee eteenpäin kieli vyönalla kuin ekstaasinappia nuollut kissa ryskien esteet tieltään hullunkiilto silmissä etsien uutta. Huijauskoodit olivat ahkerassa käytössä - toivottavasti testingcheatsEnablen uudistukset tulevat valmiiseen lisuriin - ja esteet, niin, ne huijattiin pois tieltä. Vinkiksi, ei kannata tehdä niin, se pilaa peli-ilon.

Pelin ja seuran lisäksi tilaisuuksien parasta antia on aina ruoka, joka tuo mukavasti vaihtelua opiskelijan yksitoikkoiseen menyyn. Tällä kertaa tarjolla oli törkeän ihania leipiä, joita olisin mielelläni kiikuttanut kotiin asti.

Kotimatka taittui yhdessä Pelit lehden toimittajan kanssa. Olen huomannut, että pelitoimittajat ovat usein hyvin samankaltaisia keskenään- joko ujonoloisia humalasalkoja silmälaseilla, tai pitkätukkaisia, ketjuihin verhoutuneita ja kaikkea muuta kuin ujoja. Tämänkertainen seura kuului ensiksi mainittuun, ja vahvisti olettamustani, että he ovat jumalattoman mukavaa sakkia.

Kotiin palatessa oli hieman hölmö olo, kun mielessä pyörivät edelleen muumiot, pyramidit ja plumbobit, eikä Tukholmasta ollut näkynyt vilaustakaan - normaalisti karkaan hetkeksi shoppaamaan - mutta onneksi mielessä pelotellut peikko siitä, että kolmosen ensimmäinen lisäri jäisi vain grafiikkapäivitykseksi, jäi Arlandaan.